Frankenstein ja Soikea muotokuva

       Frankenstein on Mary Shelleyn vuonna 1818 julkaistu kauhuromaani. Siitä on tehty myös useita elokuvasovituksia, joista luultavasi kuuluisin on vuoden 1931 versio. Elokuvassa hirviötä esittää Boris Karloff. Elokuva perustuu kuitenkin vain löyhästi alkuperäiseen romaaniin, jossa hirviö esitetään paljon sympaattisempana hahmona kuin elokuvassa.

       Kirjassa nuori biologian opiskelija Victor Frankenstein luo hirviön yrittäessään rakentaa yli-ihmistä. Kauhistuneena Frankenstein pakenee ja jättää hirviön oman onnensa nojaan. Muut ihmiset hyljeksivät rujoa mutta hyväsydämistä hirviötä, joka lopulta etsii luojansa käsiinsä ja pyytää tätä luomaan hänelle puolison, jotta hänen ei tarvitsisi elää yksin. Frankenstein ei aluksi suostu tähän, mutta hirviö ylipuhuu hänet ja niinpä hän ryhtyy rakentamaan naispuolista hirviötä. Frankenstein kuitenkin tuhoaa luomuksensa ennen sen valmistumista peläten luovan entistäkin kammottavamman olennon. Hirviö näkee tämän ja tappaa Frankensteinin parhaan ystävän ja myöhemmin myös hänen vaimonsa kostoksi. Frankenstein lähtee ajamaan hirviötä takaa tuhotakseen tämän lopullisesti.  

       Takaa-ajo päättyy jäämerelle, jossa heikossa kunnossa oleva Victor nostetaan jäälautalle. Ennen kuolemaansa hän kertoo tarinansa eräälle miehistön jäsenelle, Waltonille, ja vannottaa hänet tappamaan hirviön tilaisuuden tullen. Hirviö saapuukin laivaan Frankensteinin kuoleman jälkeen, mutta Walton alkaakin sääliä luojaansa surevaa hirviötä. Hirviö lupaa Waltonille ”olevansa pian kuollut” ja poistuu laivasta jäälautalle, jolla hän ajelehtii kaukaisuuteen.

       Kirja on tyyliltään goottilaista romantiikkaa, joskin sitä on myös pidetty ensimmäisenä science fiction tarinana. Romaanissa keskitytään kuitenkin enemmän hirviön luomisen seurauksiin ja moraalisiin ongelmiin kuin tieteelliseen kuvaukseen hirviön luomisesta. Kirjassa on paljon romantiikalle tyypillisiä piirteitä. Siinä on hyvin paljon päähenkilön tunteiden ja ajatusten kuvailua, paikoittain jopa kokonaisia kappaleita.

       Edgar Allan Poen Soikea muotokuva on alun perin vuonna 1842 nimellä Life in Death julkaistu novelli. Sen uudempi, vuonna 1845 julkaistu versio on lyhyempi kuin alkuperäinen tarina, tehden siitä yhden Poen lyhyimmistä novelleista. Uudesta versiosta on kokonaan poistettu muutama ensimmäinen kappale, jotka valaisevat tapahtumia ennen kertomusta.

       Novelli koostu kahdesta tarinasta; kertojan osuudesta ja muotokuvan tarinasta. Alussa haavoittunut kertoja ja hänen palvelijansa hakeutuvat yöksi hylätyn linnan pikkutornin huoneeseen, joka on sisustettu lukuisilla maalauksilla. Kertoja syventyy yöllä lukemaan löytämäänsä nidettä, joka sisälsi tietoa ja kritiikkiä tauluista. Yhtäkkiä hän huomaa syvennyksessä olevan naisen muotokuvan, mikä säikäyttää hänet. Taulu on hyvin yksityiskohtainen ja elävän näköinen. Hän alkaa lukea taulun tarinaa niteestään. Muotokuvassa oleva nainen oli rakastunut taiteilijaan, joka kuitenkin rakasti taidettaan enemmän kuin vaimoaan. Pian taiteilija halusi maalata vaimonsa muotokuvan, johon nainen suostui vastahakoisesti. Taiteilija vietti rakastettunsa kanssa hämärässä tornikamarissa viikkoja, joiden aikana nainen kuihtui silminnähden. Pian taulu valmistui ja taiteilija huomaa taulun olevan kuin elämä itse. Nainen kuitenkin on kuollut ja hänen henkensä siirtynyt taideteokseen. 

       Vaikka novelli onkin hyvin lyhyt, Poe onnistuu mielestäni erinomaisesti luomaan tarinaan hyytävää tunnelmaa. Novelli eroaakin tässä Frankensteinista, sillä siinä missä Frankensteinin kauhu perustuu tekoon ja sen seurauksiin, Soikean muotokuvan karmivuus piilee yksityiskohtaisessa kuvailussa. Poe vihjaakin kertomuksessa, että taide voisi paljastaa taiteilijan syyllisyydentunnon, tässä tapauksessa syyllisyyden kyvyttömyydestä rakastaa vaimoaan enemmän kuin taidettaan.